Avainsana: yhteisvastuu

”Meillä on yhteinen vastuu sekä toisistamme että koko maailmasta”

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Kaksi nuorisotyön tekijää juttelee nuorten kanssa kauppakeskuksessa.
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan muun muassa Aseman lapset ry:tä, joka käyttää keräysvarat pitkittyneiden ja laajentuneiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen sekä katusovitteluun, jossa sovittelijoina toimivat nuorisotyön ammattilaiset. Kuva: Yhteisvastuukeräys / Aseman Lapset

Yhteisvastuukeräyksen keräystuotoista noin 20 prosenttia ohjataan paikallisseurakunnan päättämään teeman mukaiseen toimintaan tai seurakuntien auttamistyöhön. Noin 20 prosentilla tuetaan kotimaassa Aseman Lapset ry:n toimintaa, joka ehkäisee väkivaltaa. Loput noin 60 prosenttia menevät teeman mukaiseen kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.

Pielisensuun seurakunnan yhteisvastuutiimi kokee keräyksen tämänvuotisen teeman hyvin ajankohtaiseksi. Keräyspäällikkö, pappi Timo-Ilkka Antikaisen mukaan Pielisensuun seurakuntaan jäävä osuus käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin Selviydytään Kiusaamisesta -projektiin.

– Haluaisimme sanoa Kirkkotien lukijalle, jolla herää halu auttaa, että apu menee perille. Pieneltäkin tuntuva apu voi olla osa suurempaa apua. Kaikella auttamisella on merkitystä, Antikainen ja yhteisvastuutiimi painottavat.

Vaara-Karjalan seurakunta aikoo käyttää keräysvarat nuorten kanssa järjestettävään projektiin. Diakoni Taru Keinäsen mukaan on tärkeä huomata, että osa nuorista joutuu Suomessakin elämään väkivallan uhan kanssa.

– On aina tärkeää muistaa, että meillä on yhteinen vastuu sekä toinen toisistamme, että koko maailmasta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta auttaa suuresti, mutta pienikin lahjoitus on osa yhteistä hyvää.

 

Tea Ikonen

 

Lahjoita Yhteisvastuukeräykselle

Takarivejä: Tahatonta vai tahallista?

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit.

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit. Yhteiskunnan päättäjät ovat viime aikoina olleet vaikean tehtävän edessä yrittäessään hallita kansalaisia tässä yksilönvapautta painottavassa nykymaailmassa. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuu ovat kauniita sanoja, mutta useimmiten me ihmiset ajattelemme ensisijaisesti vain omaa tai omaistemme parasta. Terve itsekkyys onkin selviytymisen ja jaksamisen edellytys, mutta milloin oman edun tavoittelu menee niin pitkälle, että se alkaa ärsyttää muita ihmisiä?

Kun toiset tunnollisesti noudattavat jokaista mahdollista sääntöä ja toiset puolestaan viis veisaavat, ei ristiriidoilta voida välttyä. Onko edes mahdollista löytää kompromissia kahden vastakkaisen näkemyksen välille vai jääkö jompikumpi elämänasenne pakostakin häviölle? Mitä jos yhteiskunta muuttuu kovin tiukkojen sääntöjen säätelemäksi ja rikkureiden kyttäämisestä tulee uusi normaali? Tai entä jos kukaan ei enää välitä tekojensa seurauksista, velvollisuudet hautautuvat oikeuksien alle ja empatiakyvyttömyydestä tulee uusi kansantauti? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Yhdessä elämisen monimutkaisimpia kysymyksiä on erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen. On turha edes haaveilla siitä, että kaikki muut olisivat aina kanssani samaa mieltä. Jos siis haluaa säilyttää edes jonkinlaisen mielenrauhan, pitäisi oppia luovimaan monenlaisten arvojen ja toimintatapojen viidakossa. Raamattu on hieno kirja siinäkin mielessä, että sieltä löytyy valtava määrä osuvia ohjeita ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Mm. apostoli Paavali kirjoittaa meille näin: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta” (Kol.3:13).

Sopuisa yhteiselo vaatii kykyä ymmärtää toisten ja omia puutteita, mutta edellyttää se myös oikeudenmukaisuutta. Jossain kulkee se raja, jonka yli kulkeminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa kanssakulkijoille ja silloin ovat ymmärrys ja anteeksianto koetuksella. Yksi oleellinen ero on siinä, onko yhteisten pelisääntöjen rikkominen tahatonta vai tahallista. Kuka tahansa saattaa joutua tilanteeseen, jossa ei osaa oikein arvioida tekojensa seurauksia, mutta miten parantaa niitä haavoja, jotka ajavat ihmisiä tarkoituksella vahingoittamaan toisia ja rikkomaan sopua?

Sari Korhonen
diakonissa
Enon seurakunta

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.