Joensuulainen Antti Taskinen harrastaa taivaan ilmiöiden ja taivaankappaleiden tarkkailua. Pilvettöminä kesäpäivinä hyvä kuvauskohde on Aurinko.

- HARRASTUS. Kun olin pieni, isäni piti taloyhtiön lapsille tähtikerhoa. Siellä katseltiin taivaalle kaukoputkella ja opeteltiin tavallisimpia tähtikuvioita ja kirkkaimpien tähtien nimiä. Vuonna 2016 ostin ensimmäisen kaukoputkeni ja liityin Ursan jäseneksi. Sen jälkeen homma lähti lapasesta. Olen hakenut asioista tietoa kirjoista ja netistä. En halua rajoittua mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan pidän siitä,
että tiedän mahdollisimman monesta asiasta jotakin. - KOHTEET. Nykyään pidän taivasta silmällä melkein kaikkialla missä liikun. Tarkkailen sekä päivä- että yötaivaan ilmiöitä. Kohteina voivat olla esimerkiksi haloilmiöt, valaisevat yöpilvet ja revontulet. Kaukoputkea käytän, kun tarkastelen taivaankappaleita ja tähtitaivasta yleisemminkin kaksoistähdistä tähtijoukkoihin, kaasusumuihin ja galakseihin.
- AVARUUS. Aurinko, Kuu ja planeetat näkyvät kaukoputkella hyvin myös kotipihaltani käsin. Syksyllä ja talvella tykkään lähteä mahdollisimman kauas kaupunkien valosaasteesta. Vaikuttavaa on ollut muun muassa Patvinsuon pimeän taivaan alla, missä Linnunrata näkyy hienosti. Silloin voi saada aavistuksen maailmankaikkeuden valtavista mittasuhteista.

Auringossa erottuu auringonpilkkuja. Kuva: Antti Taskinen. - AURINKO. Hankin pari kuukautta sitten kaukoputken ja suotimen Auringon tarkkailuun. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan paljain silmin eikä kaukoputken läpi ilman suodinta. Tällä hetkellä Aurinko on aktiivinen, joten auringonpilkkuja näkyy enemmän kuin vaikkapa pari kolme vuotta sitten. Päivätähtemme kiinnostaa, koska sen pinnalla tapahtuu koko ajan muutoksia. Oikeilla välineillä Auringossa pystyy näkemään myös hehkuvia kaasupilviä, jotka näyttävät tulenlieskoilta.
- VALOKUVAUS. Minulla on järjestelmäkamera ja planeettakamera, jotka voi yhdistää kaukoputkeen. Niillä taivaankappaleista pystyy ottamaan paljon yksityiskohtia sisältäviä lähikuvia. Esimerkiksi Kuusta otetuissa kuvissa on mahdollista erottaa kraattereita, joiden läpimitta on pienimmillään kilometrin luokkaa. Kaukaisimmat kuvaamani kohteet ovat olleet galakseja, jotka sijaitsevat noin 35 miljoonan valovuoden päässä Maasta.
Kirsi Taskinen
