Joensuun kirkkoherra Katri Vilén: On joku, johon voi luottaa

Kun Katri Vilén asetettiin elokuussa Joensuun seurakunnan kirkkoherran virkaan, kirkossa soi Happoradion Puhu äänellä, jonka kuulen. Loppiaisena 40 vuotta täyttävä Vilén näkee yhdeksi kirkkoherran tehtäväksi sanoittaa maailmaa edes vähän selkeämmäksi.

Kun Katri Vilén asetettiin elokuussa Joensuun seurakunnan kirkkoherran virkaan, kirkossa soi Happoradion Puhu äänellä, jonka kuulen. Loppiaisena 40 vuotta täyttävä Vilén näkee yhdeksi kirkkoherran tehtäväksi sanoittaa maailmaa edes vähän selkeämmäksi.

Kirkkoherra istumassa kirkonpenkillä.
Joensuun Rantakylässä koulunsa käynyt ja aktiivisena seurakuntanuorena toiminut Katri Vilén on kokenut papin työssä kaikkein merkityksellisimmiksi ne tilanteet, joissa on saanut olla ihmisten rinnalla heidän vaikeissa hetkissään.
– Toki merkityksellistä on ollut myös jakaa ihmisten iloa ja onnea. Kepeys, huumori ja nauraminen ovat tärkeitä juttuja nekin. Kuva: Virpi Hyvärinen

Jos Joensuun seurakunnan uudelta kirkkoherralta itseltään kysyy, kuka hän oikeastaan on, vastaus on selvä: äiti.
– Ajattelen itseäni ensisijaisesti äitiyden kautta. Oma perhe on tietyllä tavalla se kaikkein tärkein ympäristö. Sen jälkeen tulee työ. Ja sitten kaikki muu.

Vilén harmittelee olleensa viime vuosina ”hirveän huono ystävä”.

– Kun työ on sosiaalista ja perheessä oma rumbansa, vähät jäljelle jäävät hetket menevät siihen, että otan sen välttämättömän oman ajan. Käyn vaikka koiran kanssa metsässä. Ystäville on jäänyt aivan liian vähän aikaa.

”Haluan olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja”

Vaikka se kaikkein tärkein rooli Vilénille on äidin rooli, myös uusi työ Joensuun seurakunnan kirkkoherrana on vienyt mukanaan.

– On ollut työntäyteistä ja kivaa. Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti paljolti uuden opettelua, kun monet asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa.

– Toisaalta se, että työyhteisö on ennestään tuttu, on ollut todella hyvä pohja. Kollegiaalinen tuki tulee läheltä, seurakuntayhtymän muilta kirkkoherroilta.

Kirkkoherran toimenkuva on mitä moninaisin. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, ja kun seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, mukaan tulevat myös yhtymän johtoryhmätyöskentely sekä läsnäolo yhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa.

– Lisäksi tähän kuuluu kaikenlaista henkilöstöhallinnosta yhteistyökuvioihin, edustustehtäviin, työvuorosuunnitteluun ja toimistohommiin. Paljon aikaa menee puhelimessa ja sähköpostin äärellä. Toki silloin tällöin yritän ehtiä myös papin perustöihin: toimituksiin, tilaisuuksiin ja messuihin.

Eniten Viléniä itseään kiinnostaa kirkkoherran tehtävässä esimiestyö. Hän haluaa olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja.
– Tietysti kaikki muukin on tärkeätä, mutta jos työyhteisö voi huonosti, vähän kaikki asiat ovat suuntaan ja toiseen huonosti.
– Myös yhteistyön kirkkoherran ja neuvoston välillä tulee olla toimivaa, jotta päätöksenteko hoituu sujuvasti.

”Uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta – vaikka tulisi mitä”

Kirkkoherran tehtäviin kuuluu myös koko seurakunnan hengellisenä johtajana toimiminen. Mikä Vilénille on kristinuskossa se juttu, joka on saanut hänet antautumaan asialle ihan ammattia ja työtä myöten?
– Kyllä se on luottamus. Että on joku, johon voi luottaa. Se on kantanut minua vaikeina aikoina.

Vilénille ei ole koskaan tullut oloa, että Jumala olisi hylännyt hänet. Pikemminkin hän on kokenut, että kaiken elämän keskellä Jumala kulkee mukana.
– Minun uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta, ohjaa ja rakastaa – vaikka olisi mitä, vaikka tulisi mitä. Eikä se rakkaus ole ihmisestä riippuvaista.

Luottamuksen äärelle Viléniä ovat vieneet etenkin oman perheen pikkulapsiaikaan osunut äidin sairastuminen vakavaan muistisairauteen sekä isän kuolema parisen vuotta sitten.
– Äidin sairastuminen on ollut ehkä se kaikkein vaikein asia. On raskasta käydä katsomassa ihmistä, joka ei muista eikä pysty puhumaan. Tietyllä tavalla se on vaikeampaa kuin se, että läheinen kuolee.

Vaikeina aikoina Vilén kävi työterveyspsykologin juttusilla. Psykologi kysyi Viléniltä, onko tämä vihainen Jumalalle äidin sairastumisesta.
– Mietin sitä ja huomasin, että en minä oikeastaan osaa olla Jumalallekaan vihainen, koska en ajattele, että Jumala antaa ihmisille vaikeuksia. En pysty ajattelemaan sitä niin, että Jumala tietoisesti ajattelisi: pistetäänpäs tuolle tuollaista.
– Se on vain meidän elämää, että kaikenlaisiin tilanteisiin saatetaan joutua. Se on biologiaa, että me saatamme sairastua. Jumalan rooli ei ole siinä se, että Hän antaa vaikeuksia, vaan se, että Hän auttaa kantamaan taakkoja.

”Jos haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta”

Tärkeitä asioita Vilénille ovat kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja yhteinen vastuu ympäristön tilasta.

Hän iloitsee siitä, että Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminnalle saatiin vast’ikään luotua tavoitteet ja periaatteet yhdessä piispa Jari Jolkkosen kanssa.
– Kirkon pitää olla se paikka, johon kaikki saavat tulla. Paikka, jossa kaikki hyväksytään aidosti omana itsenään.

Vilén haluaa ottaa vakavasti myös ilmastonmuutokseen liittyvän huolestuttavan viestin, joka tutkijoilta on tullut jo pitkän aikaa.

– Meidän täytyy oikeasti alkaa tehdä asioita, jotta emme ole kohta tosi isossa pulassa. Myös kirkkona.
– Kirkossa on jo hyvä ympäristödiplomijärjestelmä, mutta aina voimme tehdä enemmän. Meidän tulee pitää huolta siitä, että toimimme kestävästi, ja rohkaista ihmisiä muutokseen.

Vilén itse on lopettanut lihansyönnin jo 15 vuotta sitten, pitkälti ekologisista syistä.
– Jos me haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta. Ei vain valtioilta, yrityksiltä ja kirkolta, vaan myös yksittäisiltä ihmisiltä.

”On hienoa saada olla juuri tässä kohtaa ensimmäisenä naisena Joensuun kirkkoherrana”

Mustatakkinen kirkkoherra nojaa hymyillen kirkon ovea vasten.Verrattain nuorena naisena kirkkoherran tehtävään valittu Vilén on saanut sekä iästään että sukupuolestaan kannustavaa palautetta. Moni on iloinnut siitä, että naisia ja nuoria valitaan johtaviin tehtäviin.
– Kyllä se kertoo toimintakulttuurin murroksesta. Nyt on sen aika. Nyt voidaan valita ja tulla valituiksi.  Naisten kohdalla tämä on ollut pitkä tie kirkossa. Toki ilmiö näkyy yhteiskunnassa muutenkin, ajatellaanpa vaikka Suomen nykyistä hallitusta.

Vilén on Joensuun seurakunnan historiassa ensimmäinen nainen kirkkoherrana.
– Onhan se tavallaan hienoa, että saan juuri tässä kohdassa olla. Niin kuin edeltäjäni Petri Rask sanoi tullessaan minua valinnan jälkeen onnittelemaan: nyt saatiin tällainenkin lasikatto tästä rikki.

Mutta se Happoradio virkaanasettamismessussa. Se ei ehkä ollut se kaikkein tavanomaisin valinta kyseiseen tilaisuuteen, mikä sekin kertonee osaltaan Vilénin mainitsemasta toimintakulttuurin muutoksesta.

Tuore kirkkoherra kertoo kappaleen olevan hänelle tärkeä.
– Minusta se kertoo siitä, miten vaikea meidän on joskus ymmärtää toisiamme. On vaikea kuunnella ja vaikea sanoittaa sellaisia asioita, joita haluaisi toiselle kertoa. Myös Jumalalle.
– Me ihmiset ehkä haluaisimme ymmärtää toisiamme, mutta usein ajaudumme käsittämään väärin. Ehkä se on kirkkoherrankin tehtävä: sanoittaa maailmaa osaltaan vähän selkeämmäksi.

Virpi Hyvärinen

 


Kuka Katri Vilén?

  • Joensuun seurakunnan kirkkoherra 1.6.2021 alkaen
  • Syntynyt Vihdissä, asuinpaikka Onttola
  • Naimisissa, kolme kouluikäistä lasta
  • Harrastaa lukemista ja koiran kanssa ulkoilua
  • Täyttää loppiaisena 40 vuotta

Näkökulma: Miksi ja mitä sateenkaaritoimintaa?

Valitettavasti kaikki seurakuntalaisemme eivät koe jumalanpalveluksia sillä tavalla turvalliseksi paikaksi, että uskaltaisivat tulla mukaan. Siksi tarvitaan sateenkaarimessua.

Joensuun seurakuntakeskuksessa järjestettiin joulukuun alkupuolella viime vuonna ”God Love Pride” -valokuvanäyttely. Päätimme pystyttää sen kappeliin, koska se oli ainut tila seurakuntakeskuksella, joka oli tuona aikana käyttämättömänä. Lisäksi se on sellainen tila, jonka kohdalla jokainen voi itse valita, meneekö sisään vai ei. Näin näyttelyä ei joudu katsomaan ikään kuin vahingossa. Kaikki eivät ole kokeneet kappelia sopivaksi paikaksi näyttelylle. Olen pahoillani, jos joku on pahoittanut mielensä tästä.

Kirkossamme sateenkaaritoiminta on tyypillinen uusi toimintamuoto, joka on alkanut ruohonjuuritasolta eikä siitä ole kirkossamme yhteisiä ohjeita tai toimintatapoja. Tampereen seurakuntayhtymän sateenkaarimessusta sanotaan Tuomiokirkkoseurakunnan nettisivuilla: ”Kaikille avoin messu, erityisesti tervetuloa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat läheisineen.”

Kallion seurakunnassa vuoden 2019 pappi Jaana Partti on tehnyt sateenkaarityötä 20 vuotta. Suomen kirkon pappisliiton jäsenlehdessä CRUX hän perustelee työtään näin: “Motivaationi sateenkaarityöhön nousee evankeliumeista: Jeesuksen tavasta suhtautua erilaisiin ihmisiin sekä luomisteologiasta. Jokainen ihminen on Jumalan kuva juuri sellaisena kuin on.”

Joensuun seurakunnassa järjestettiin aiemmin yksi sateenkaarimessu vuodessa Pride-viikolla. Useilta seurakuntalaisilta tulleen toiveen mukaan olemme nyt lisänneet messujen määrää ja järjestäneet keskusteluiltoja, joista on tullut paljon hyvää palautetta.

Piispamme kokoontuivat Joensuussa elokuussa 2018. He antoivat selonteon avioliittolain muutoksen johdosta. Tuon asiakirjan johdannossa on kirjoitettu se luterilainen etiikka, jonka pohjalta nousee suhtautumisemme sukupuolivähemmistöihin:

”Vaihtelevien elämäntilanteiden keskellä kirkko haluaa tukea ihmisiä ja julistaa hyvää sanomaa pyhästä Jumalasta, jonka edessä kaikki ovat syntisiä ja jonka armoa kaikki tarvitsevat (Room. 3:22–24). Jokainen ihminen on Jumalan kuva (1 Moos. 1:27) riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta. […]

Kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, leskille, eronneille sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Kristuksessa kaikki ovat yhdenvertaisia (Gal. 3:26–28) ja kutsutut pitämään toista parempana kuin itseään (Fil. 2:3). Erilaisten vähemmistöjen karsastaminen tai poissulkeminen on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta.”

Tässä meillä on opettelemista. Valitettavasti kaikki seurakuntalaisemme eivät koe jumalanpalveluksia sillä tavalla turvalliseksi paikaksi, että uskaltaisivat tulla mukaan. Siksi tarvitaan sateenkaarimessua. Tavoite olisi tietysti se, että joskus voisimme vapain mielin olla kaikki yhdessä yhteisessä jumalanpalveluksessa.

Petri Rask
Joensuun ev.lut. seurakunnan kirkkoherra

Sateenkaaritoiminta kasvussa Joensuussa

Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.

Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.

Iiris Lehto, Katri Vilén ja Saga Boberg hymyilevät.
Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien luottamushenkilöt, Pohjois-Karjalan Setan varapuheenjohtaja Iiris Lehto (vas.) ja teologian opiskelija Saga Boberg (oik.) ovat laittaneet vauhtia seurakunnalliseen sateenkaaritoimintaan Joensuussa. Toimintaa suunnittelevassa tiimissä ovat mukana myös kappalainen Katri Vilén ja oppilaitospastori Tiina Belov (ei kuvassa). Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakunnallinen sateenkaaritoiminta on viimeisen vuoden aikana aktivoitunut Joensuussa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen suunnatut sateenkaarimessut ovat saaneet rinnalleen “sateenkaarevat” keskusteluillat.

Sateenkaarimessuja on järjestetty Joensuussa seurakuntayhtymän oppilaitostyön puitteissa reilut kymmenen vuotta. Viime aikoina päävastuu messujen järjestämisestä on siirtynyt Joensuun seurakunnalle. Tähän asti sateenkaarimessu on järjestetty Joensuussa kerran vuodessa, jatkossa niitä järjestetään neljä kertaa vuoteen.

Tarve aiempaa vireämmälle toiminnalle on noussut seurakuntalaisilta. Viime syksynä Joensuun seurakunta järjesti Sateenkaariystävällinen seurakunta –tilaisuuden, jossa kuultiin sateenkaaritoimintaan liittyviä odotuksia. Joensuun seurakunnan kappalaisen Katri Vilénin mukaan tilaisuus oli silmiä avaava.

– Keskustelussa kävi ilmi, miten paljon sateenkaaritoiminnalle on tarvetta. Toiminta ei tavoita valtavan laajaa joukkoa, mutta niille, joita asia koskettaa, se on tavattoman tärkeätä, Vilén toteaa.

– Toimintaa on järjestetty nyt Joensuun ja Pielisensuun seurakunnissa. Mielellään näkisimme tämän koko yhtymän yhteisenä toimintana. Asiasta on keskusteltu kaikkien kirkkoherrojen kanssa, toteaa Vilén.

Erilliselle sateenkaaritoiminnalla yhä tarvetta

Sateenkaaritoiminnan suunnittelulle on syntynyt epävirallinen, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä koostuva tiimi. Tiimiin kuuluva Pielisensuun seurakunnan luottamushenkilö, teologian opiskelija Saga Boberg pitää erillistä sateenkaaritoimintaa seurakunnassa tarpeellisena.

– Sehän olisi ihannetilanne, että sateenkaari-etuliitettä ei tarvittaisi, vaan esimerkiksi kaikille yhteinen jumalanpalvelus riittäisi. Vielä ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa näihin vähemmistöihin kuuluva voisi olla varma, että hän voi jokaisessa messussa kokea olonsa turvalliseksi. Jumalanpalveluksissa saatetaan esimerkiksi käyttää hyvin sukupuolittavia sanavalintoja, kommentoi Boberg.

Vilén näkee, että kirkon piirissä on toki yhä esimerkiksi ”homovastaisuutta”, mutta moni seurakunnan toiminta on aidosti avointa kaikille. Sitä, että tilaisuuteen ovat tervetulleita myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, ei aina hoksata erikseen mainita.

– Kirkon pitkä, tuomitsevana tunnettu perinne tekee sen, että tapahtumiin ei uskalleta tulla, kun pelätään, mitä siellä on vastassa. Jotta kulttuuri muuttuu, pitää tehdä aktiivisesti töitä muutoksen eteen ja sanoa asioita myös ääneen. Haluamme tehdä muutosta pienin askelin, toteaa Vilén.

Seurakunta mukana Pride-viikolla

Tänä vuonna Joensuun seurakunta osallistuu aiempaa aktiivisemmin myös Pride-viikon viettoon. Vilén on seurakunnan edustajana mukana Pohjois-Karjalan Setan järjestämässä uskontoaiheisessa paneelissa kulttuurikeskus Ahjossa 16.5. klo 17-19. Seurakuntien väkeä on kutsuttu osallistumaan myös 18.5. toteutettavaan Joensuun Pride-kulkueeseen.
– Olisi tärkeätä, että olisimme kulkueessa näkyvästi kristittyinä mukana, sanoo Vilén.

– En ole koskaan itse ollut mukana Pride-kulkueessa, mutta minulle on ollut tosi tärkeätä nähdä, että kirkon ihmiset ovat olleet sokeripala kaulassa kulkueessa mukana. Tällaiset ovat erittäin tärkeitä juttuja ihmisille, jotka eivät itse pysty tulemaan mukaan, kommentoi Boberg.

 

Virpi Hyvärinen