Apua päihteiden kanssa kamppaileville

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Joukko diakoniatyöntekijöitä, Sosiaaliturvayhdistyksen väkeä ja muita ihmisiä kokoontuneena Joensuun torilavan tuntumaan. Ihmisten keskellä Asunnottomien yön banderolli sekä kahvitermoksia.
Seurakunnat ovat yksi toimija Joensuun alueen päihdetyön verkostossa. Yhteistyö on alueella tärkeää. Seurakuntien diakoniatyö järjesti Asunnottomien yön tempauksen Joensuun torin tienoossa 13.10. yhdessä Sosiaaliturvayhdistyksen väen kanssa. Etualalla diakoniatyöntekijät Jenni Kolehmainen ja Risto Määttänen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakuntien diakonialla ja erityisnuorisotyöllä on pitkät perinteet päihdeongelmaisten auttamisessa.

Diakonian vastaanotolla autetaan niin päihteiden käytön kanssa akuutisti kamppailevia kuin käytöstä toipuvia asiakkaita. Nuorten pariin jalkautuva palveluoperaatio Saapas on pitkältä ajalta tuttu näky Joensuun keskustan perjantai-illoissa.

Päihdetyön projekti tähtää työn tavoittavuuden tehostamiseen

Nyt Joensuun seurakunnassa on käynnissä perustyön lisäksi puolivuotinen Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti, joka keskittyy erityisesti Noljakka-Marjalan alueelle. Projekti käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu tammikuun 2022 loppuun.
– Olemme tehostamassa päihdetyötä voimakkaasti. Pyrimme päivittämään verkostoja ja työtapoja siten, että pystyisimme tavoittamaan päihteiden käyttäjiä ja apua tarvitsevia aiempaa paremmin. Suunnitteilla on esimerkiksi uutta matalan kynnyksen toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Risto Määttänen.

Joensuun seurakuntaneuvosto myönsi projektille rahoituksen, jolla palkattiin projektiin osa-aikaisesti diakoniatyöntekijä Jenni Kolehmainen. Kolehmaisen tehtävänä on tiivistää diakoniatyön ja muiden lähialueen päihdepuolen toimijoiden verkostoa yhteistyön sujuvoittamiseksi.
– Olemme käyneet yhteistyökeskustelua Siun soten päihdepalvelukeskuksen kanssa, tutustuneet päihdepäivystykseen Tikkarinteellä ja käyneet vierailuilla esimerkiksi keskussairaalan psykiatriatalossa ja päihdekuntoutuslaitoksissa, kuten Helpissä.
– Pyrimme tekemään tunnetuksi diakonista päihdetyötä ja sitä, että meille voi ohjata hoidosta kotiutuvia ihmisiä, joilla on vaikkapa keskustelun tarvetta tai arjessa selviämisen haasteita.

Huumeet tekevät päihdemaailmasta salatumpaa – rikollisuus nopeasti mukana kuviossa

Projektin taustalla on seurakunnan diakoniatyössä tehdyt havainnot päihdemaailman muuttumisesta ja päihdeongelmaisten elämän kaventumisesta entisestään. Niin sanottuja ”perusalkoholisteja” tulee työssä vastaan aiempaa harvemmin.
– Monet ovat sekakäyttäjiä, ja vaikuttaisi siltä, että kovien huumeiden käyttö on kasvussa. Huumeet ovat lisäksi yllättävän helposti saatavilla, esimerkiksi muutaman klikkauksen päässä netissä, Kolehmainen sanoo.

Merkittävin muutos päihdemaailmassa on diakoniatyöntekijöiden mukaan se, että käyttö on nykyisin aiempaa salatumpaa.
– Koska huumemaailma on laitonta, rikollisuus tulee hyvin nopeasti kuvioihin. Käyttö on myös kallista rahoittaa, ja moni käyttäjä on jo valmiiksi vähätuloinen, Kolehmainen toteaa.

Kolehmainen kantaa huolta etenkin nuorista huumeidenkäyttäjistä, jotka voivat olla käytön aloitettuaan hyvinkin nopeasti poliisin kanssa tekemisissä.
– Jatkuva käyttö johtaa usein merkintöihin rikosrekisterissä ja esimerkiksi vankeustuomioihin. Nämä vaikeuttavat entisestään yhteiskuntaan palaamista. Esimerkiksi joihinkin opiskelupaikkoihin kysytään rikosrekisteriotetta.

Ongelmat kasaantuvat usein vyyhdiksi – diakoniasta apua vyyhdin avaamiseen

Usein päihteiden kanssa painivilla ongelmat ovatkin kasautuneet isoksi vyyhdiksi: on velkaongelmia, terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia asunnon saamisen sekä vapaa-ajan käytön kanssa.
– Meidän asiakas on usein hyvin hauras, eikä hänellä ole välttämättä voimavaroja lähteä itse selvittämään asioita.

Diakonian vastaanotolle voi tulla koko sotkun kanssa, ja sitä lähdetään yhdessä selvittelemään. Tämä tarkoittaa sen etsimistä, mistä mihinkin asiaan saataisiin parhaiten apua.
– On tärkeätä muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ihan jokaisella on mahdollisuus luisua ongelmiin, ja ihan jokaisella on mahdollisuus sieltä nousta, sanoo Kolehmainen.


Virpi Hyvärinen


Seurakuntien päihdetyö tukena arjessa

  • Keskusteluapua yksilö ja tämän lähipiiri huomioiden
  • Päihteiden kanssa akuutisti kamppailevien hoitoonohjausta
  • Kuntoutuvien tukemista arjessa selviytymisessä
  • Harkinnanvaraista, tilapäistä taloudellista apua
  • Ohjattuja ryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa

Arvostus suojaa nuorta huumeilta

Nuorten huumeidenkäyttö ei katso asuinpaikkaa, vanhempien varallisuutta tai yhteiskuntaluokkaa. Pössypilven saa yhtä helposti Heinävaaraan kuin ruutukaavalle, sanoo Poliisin Ankkuri-ryhmässä erityisnuorisotyöntekijänä toimiva Jarkko Riikonen.

Nuorten huumeidenkäyttö ei katso asuinpaikkaa, vanhempien varallisuutta tai yhteiskuntaluokkaa. Pössypilven saa yhtä helposti Heinävaaraan kuin ruutukaavalle, sanoo Poliisin Ankkuri-ryhmässä erityisnuorisotyöntekijänä toimiva Jarkko Riikonen.

Jarkko Riikonen nojaa Joensuun torilavan seinään ja katsoo kameraan.
”Se, että päihteidenkäyttö on jokaisen oma asia, on pötypuhetta. Vaikutuspiiriin kuuluu paitsi nuoren oma elämä, myös perhe, suku ja ystävät”, sanoo Joensuun kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Jarkko Riikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TILASTOT. Kun katsoo poliisin tietoon tulleiden, nuorten tekemien huumausainerikosten määrää Joensuussa tällä vuosikymmenellä, kehitys näyttää aika karmealta. Vuonna 2010 alle 18-vuotiaiden kohdalla ei ole tilastoissa yhtään huumausainerikosta, vuonna 2018 lukema on 22. Tänä vuonna elokuuhun asti tarkasteltuna lukema on 3. Tilastoihin vaikuttaa toki myös se, minkä verran poliisilla on ollut määrärahoja. Mutta silti: Jokainen tapaus numeroiden takana on liikaa.

2. KANNABIS. Teen paljon ennaltaehkäisevää päihdetyötä koulumaailmassa. Viime vuosien aikana on ollut tarpeellista haastaa erityisesti kannabismyönteisyyttä. Törmään jatkuvasti samoihin väittämiin, joihin tuon omat vastineeni. Nuoret saavat miettiä, kummat perusteet ovat paremmat. Kannabikseen sinänsä ei juurikaan kuole, mutta nuoren psyyke on haavoittuvainen. Esimerkiksi kannabispsykoosi ja siitä mahdollisesti seuraava skitsofrenia on todellinen riski.

3. PORTTITEORIA. Nuoret ovat vähentäneet viime aikoina m erkittävästi tupakointia, mutta nuuskan saatavuus on lauennut käsiin ihan tosissaan. Sitä alkaa olla alakouluikäistenkin parissa myytäväksi asti. Minä uskon porttiteoriaan – en pysty olemaan uskomatta sen jälkeen, mitä olen työssäni nähnyt. Jos hankkii itselleen riippuvuuden nikotiiniin jo alakouluaikoina, riski siirtyä käyttämään myöhemmin kannabista on paljon suurempi kuin nuorella, joka ei tupakoi tai käytä nuuskaa.

4. ESIMERKKI. Nuorten huumekokeilut eivät katso perheen asuinpaikkaa taikka yhteiskuntaluokkaa. Vanhemmille sanoisin, että muistakaa kertoa lapsillenne toistuvasti, kuinka arvokkaita he ovat. Jos nuoren saisi pumpattua täyteen tervettä itserakkautta, nuoren ei tarvitsisi imeä itseensä tällaisia ulkopuolisia substansseja. Sitäkin vanhempien kannattaa miettiä, millaista esimerkkiä nuorelle antaa. Onko se hyvä malli, jos kovan työviikon jälkeen avaa perjantaikossun ja sanoo, että nyt iskä rentoutuu?

5. ITSEARVOSTUS. Nuoren ensimmäiset huumekokeilut tapahtuvat käytännöllisesti katsoen aina porukassa. Jos kaverit sanovat, että nyt poltellaan, vaatii aikamoista selkärankaa kieltäytyä. Voi kun nuoret osaisivat arvostaa itseään ja ymmärtää sen, miten hirveän arvokas jokainen elämä on. Sen kun ymmärtäisi, osaisi tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei tarvitse myöhemmin katua.

Virpi Hyvärinen