Avainsana: avustustyö

Pääkirjoitus: Kenelle kellot soivat

Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Kokonainen vuosi on kulunut siitä, kun heräsimme uutiseen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Rauhan kellot soivat silloin kirkoissa ympäri maata. Suomen evankelis-luterilaisten piispojen aloitteesta kellot tulevat soimaan jälleen sodan syttymisen vuosipäivänä 24. helmikuuta. Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Rauhan kellot soivat meille kaikille, jotta pysähtyisimme ja muistaisimme. Kellojen äänessä voi kuulla kaikki ne tunteet, joita ihmiset sodan jaloissa ovat joutuneet kokemaan – pelon, surun ja menetetyn toivon. Kellojen äänessä voi kuulla myös jämäkän ja voimakkaan soinnin, joka nostaa rohkeuden pintaan ja taistelee väsymättä vääryyttä vastaan.

Kellot soivat meille kaikille, jotta huomaisimme, että emme ole yksin. Viime vuosi on osoittanut, miten äärimmäisen tärkeää on yhteen hiileen puhaltaminen. Kun toimimme yhdessä, voimme saada aikaan jotain paljon suurempaa kuin yksin. Kellojen ääni on myös tuttu ja turvallinen, se tuo meille lohtua ja valaa luottamusta tulevaisuuteen.

Kuulemme kellojen soiton, jotta auttaisimme. Avustustahtomme on ollut hyökkäyksen alusta saakka korkealla, ja moni on tehnyt vapaaehtoisena töitä ukrainalaisten hyväksi sekä maailmalla että meillä Suomessa. Ilman apua Ukrainassa ei pärjätä jatkossakaan. Yksi avustusjärjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, jonka työ ukrainalaisten hyväksi alkoi vuosi sitten hätäapuna.

Sittemmin Ukrainaan on perustettu oma maatoimisto, jonka tuella lapset ovat päässeet kouluun ja kerhoihin. Kirkon Ulkomaanapu yhteistyökumppaneineen tavoittaa EU:n rahoittamalla jättiprojektillaan vuoden 2023 aikana yhteensä 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia. Kirkon Ulkomaanapu tekee arvokasta tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

 

5xmielessä: Hane päätti järjestää apua ukrainalaisille

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Tummahiuksinen, harmaapaitainen mies seisoo kahvikuppi kädessään katsoen kameraan.
Hannu Vähäkoski työskentelee Joensuun Tulliportin normaalikoulun yläkoulun ja lukion matematiikan ja fysiikan opettajana. Työnsä ohella Hane on toiminut tarmokkaasti ukrainalaisten auttamiseksi, ja hänet palkittiin Joensuun arjen sankarina marraskuussa. – Toivon, että ihmiset huomaisivat maailmanlaajuisesti avun tarpeen Ukrainassa ja muuallakin, Hane toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. KOULUBUSSI. Olemme tehneet tähän mennessä viisi avustusmatkaa Ukrainaan, ja tammikuussa teemme kuudennen. Yksi yrittäjä on lahjoittanut linja-auton, joka täytetään avustustarvikkeilla ja viedään Lviviin. Armeija ja pakolaiset saavat avustustarvikkeet, ja linja-auto jää sinne koulubussiksi. Bussiin voi tuoda tavaraa 4. tammikuuta kello 16–20 osoitteessa Lukkotie 9.
  2. TARVE. Ukrainassa tarvitaan erityisesti säilykeruokia, varavirtalähteitä, makuupusseja, lämmittimiä ja sidontatarvikkeita. Käsiapteekkitavaraa menee niin paljon kuin jaksaa viedä. Yksi yritys antaa kamiinoja. Olemme vieneet myös muun muassa maastotakkeja, kumppareita ja kenttäkeittiötarvikkeita.
  3. KOORDINOINTI. Neljällä ensimmäisellä avustusreissulla toimme paluumatkalla Suomeen yhteensä noin 500 ukrainalaista, viidennellä reissulla jätimme maastoauton armeijalle. Ihmisten tuonnin järjestely vaati satoja tunteja vapaaehtoistyötä, sillä viranomaiset eivät organisoi sitä mitenkään. Tällä hetkellä ne, jotka haluavat Ukrainasta pois, pääsevät sieltä kyllä helposti esimerkiksi Varsovaan ja siitä eteenpäin.
  4. KOULU. Suomeen tulleita ukrainalaisia autoimme myös perustamalla koulun, jossa he saattoivat alkaa opiskella kieltä. Nyt kielikursseja on tarjolla jo virallistenkin tahojen kautta, eikä koulullemme ole enää tarvetta. Ukrainaan meidän on tarkoitus rakentaa puukoulu sodan loputtua. Projektiin on lupautunut pääarkkitehti ja porukka vapaaehtoisia rakentajia. Hankkeelle on olemassa osa rahoituksesta ja esilupa. Projekti on kuitenkin jäissä niin kauan kuin sota kestää.
  5. AUTTAMISHALU. Kun Ukrainasta alkoi tulla pakolaisia, ihmiset olivat valmiita tyhjentämään asuntojaan antaakseen tavaroitaan ukrainalaisille. Nyt ovat kodit ja mökit tyhjentyneet, mutta intoa auttaa edelleen on. Kirjoitin kirjan Ukrainan kriisi 2022 vapaaehtoisten silmin – Miten suomalaiset ryhtyivät auttamaan sodan uhreja. Se kertoo, miten suuri panostus vapaaehtoisilla on ollut Suomessa ja Euroopassa. Ilman heitä tilanne olisi todella huono.

Tea Ikonen