Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen työpaikkapappi Sanna Kauppinen kohtaa tehtävässään ihmisiä, joiden työssä voi milloin tahansa tulla eteen hyvin rankkoja tilanteita.
Työpaikkapappi Sanna Kauppinen on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella tuttu kasvo. Hän on mukana yhteisön arjessa ja vierailee säännöllisesti Noljakan pelastusasemalla keskustelemassa henkilöstön kanssa.
– Kun työpaikkapappi haahuilee käytävillä ja tarjoutuu keskustelukumppanuuteen milloin se ihmisille sopii, niin löytyy asioita, joihin voi tarjota näkökulmaa, Kauppinen kuvailee.
Pelastuslaitoksen työntekijät näkevät paljon ikäviä asioita työssään. Työpaikkapappia saa vetää hihasta silloin kun tarve on. Papilla on vaitiolovelvollisuus ja hän ei kirjaa käytyjä keskusteluja muistiin.
Kauppinen korostaa, että kirkon virka on palveluvirka.
– On hyvä kuulostella ihmisten tarpeita, mutta myös proaktiivisesti tarjota itseään keskustelukumppaniksi niihin tilanteisiin, joissa ei kenestäkään kovin ehjältä tunnu.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on osa Siun Sotea. Yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa on Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiskunnallista työtä.
Seurakunnat ja pelastuslaitos toimivat yhteistyössä
Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle työpaikkapappi ja -diakoni ovat läntisen toiminta-alueen päällikkö Elina Silvennoisen mukaan tärkeä resurssi henkistä jaksamista tukevassa toiminnassa, kuten jälkipurkutoiminnassa raskaan tehtävän jälkeen. Jälkipurkuohjaajaksi koulutetut Sanna Kauppinen ja Pielisensuun seurakunnan johtava diakonian viranhaltija Saila Musikka ovat käytettävissä jälkipurkutoiminnassa pelastuslaitoksen oman purkajaresurssin lisäksi.
– Pelastuslaitoksella on ennalta määritelty tilanteet, joissa jälkipurku tulee pitää, ja siihen osallistuvat kyseisellä tehtävällä olleet työntekijät. Tällaisia ovat esimerkiksi lapsipotilaan vakava sairastuminen tai väkivaltatilanteet auttajia kohtaan, Silvennoinen kuvailee.
Työntekijän kuolemantapauksen sattuessa vainajalle pidetään Pelastuslaitoksella suruohjeen mukaisesti muistotilaisuus, jossa oma pappi on mukana.
Inhimillisyyttä tarvitaan työelämässä
Sanna Kauppinen on lisäksi mukana posttraumatyössä. Ensihoito- ja pelastushenkilöstölle järjestetään vuosittain kolmen päivän mittaisia posttraumatyöpajoja. Valtakunnallisessa työpajamallissa on tiivis yhteys pelastuslaitoksen, poliisin ja hätäkeskuslaitoksen kanssa.
– Jos osuu kovaa, niin sen äärelle on hyvä pysähtyä, toteaa Kauppinen.
Hän kantaa huolta siitä, minkälainen kuva nuorille välittyy työelämästä. Onko työ inhimillistä?
– Me pidämme yhdessä huolta siitä, että sillä ihmisellä, joka on ammattivaatteen sisällä, on lupa pysyä ihmisenä, Kauppinen vakuuttaa.
Kirkon työntekijät ottavat vastaan ihmisten hätää
– Kirkon yhteistyö viranomaisten kanssa on ollut laajaa ja pitkäaikaista. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut, mutta on ymmärretty, että kirkon työ on ollut yksi henkisen kriisinkestävyyden peruspilari. Kirkossa on ihmisiä, jotka ottavat vastaan toisten ihmisten hätää, Sanna Kauppinen sanoo.
Hengellisyydestäkin saa halutessaan puhua. Työntekijä voi luottaa siihen, että työpaikkapapilla on tilannetajua.
– Minä en koskaan tiedä, minkälaisia ”kirkon karmeja” kannan kaulassani. Jos toisella on aiemmin ollut huono kohtaaminen kirkon työntekijän kanssa, on tärkeää, että hän tulee kuulluksi, Kauppinen kertoo.
Pappi menee haastaviin tilanteisiin usein yksin, kun taas monessa muussa ammattiryhmässä toimitaan työpareina. Kauppiseltakin kysellään, kuinka hän jaksaa työssään. Hän vastaa rukoilevansa kaikkien kohdattujen puolesta. Työnohjaus on toimivaa, ja papin työtä tuetaan vahvasti myös pelastuslaitosyhteisön puolelta.
– Minun oma uskoni johdatukseen, ihmeisiin ja ylösnousemukseen on vahvistunut pelastuslaitoksella.
Hanna Pekkanen
Kirkkotie 